Uuden lukijan kunniaksi

Sain  tänään uuden lukijan :)

Onhan toki aikaakin viime kirjoituksesta, hyi minua.

Kesä on tullut ja Nellikin on vuoden, se että Nelli on vuoden ikäinen ei ole sen tahtia hidastanut.
Yhtä kovaa mennään, ellei kovempaa.
Mikään siis ei ole muuttunut, lomaa odottelen ja aurinkoa joka onkin ollut tänä kesänä kovin
piilossa ja viileääkin ollut.
Nelli on vieläkin aamu-suukottaja kun kello pärähtää soimaan, silloin herää Nelli ja suukkomeri
on valmis, uskomatonta kuinka koira voi noin paljon suukottaa, olisihan se joskus mukava herät vaikka ihmisen suukkoihin, mutta nyt täytyy ottaa huomioon seikka joka estää tämän, mieheni nukku
maski naamalla, maskilla tarkoitan sitä joka estää kuorssaamisen ja henggityskatkot.
Eli on tyytymine tähän...
Dani-vanhus ei tassuakaan liikauta ennenkuin on immeiset poistuneen punkasta ja silloinkin on
ilme " onko pakko ".

Meillähän on koirat kesällä pihalla pitkin  päivää, karkuun ei ole singgahettu, vaikkakin osa pihasta
on aitaamatta ja porttia ei ole.
Danilla vaan on paha tapa vahtia ja räkyttää ohikulkeville, tosin onneksi se ei näe kaikkia kun
orapihlaja-aita on niin tiheä ja korkea.

Olen aikaisemmissa kirjoituksissa kitissy kun koirat ei huomio minua, nyt on jatakin tapahtunut
sillä ne on minun jaloissa kun olen koneella, vaikka mieheni olisi kotona, :)
No olenko tyytyväinen, no en tietenkään. Enhän voi heilutella jalkoja jotka on joskus levottamat ja hurtat on tiellä.
Niin olenhan nainen ja aina on kitisemistä.

Terkuin Impi :)

Nelli & Dani

Onkin kulunut aikaa viime kirjoituksesta, onhan se selvääkin koirien elämä ei niin radikaalisti muutu.
Nelli on temppuineen ja eleineen yhä samanlainen tohottaja, siis ei ole rauhoittunut yhtään. Dani on kanssa samanlainen elikkä neidin vastakohta.
Nelli on yhä aamuisin mahdoton kiehnääjä, elikkä kun herään " jee toi heräs " mä voinkin mennä sen kimppuun....nuolen vähän naamaa, jos suussani ei ole mitään...huidon tassulla ja pidän vähän kissamaista ääntä, harmikseni tuo eukko jos on väsynyt...useimmiten on se ei tykkää yhtään minun touhuista ja aina se sanoo voi kun olisit yhtä rauhallien kun tuo Dani, höh...miksi olisin, tuohan on ihan eri rotuinenkin ja minähän olen hieno sekarotuinen neiti, tuo on olevinaan joku rotukoira, pah...eihän se osaa ulkona käyttäytyä ollenkaan...haukkuu ja rähisee varsinkin uoroksille.
Toi isäntäkin ihan selvästi tykkää meistä enemmän, olemme niin iloisia kun se tulee kotia, tuota naista voi hiukan tervehtiä ja sen mieliksi pikkaisen metelöidä, mutta oikeesti on niin ihanaa kun tuo isäntä tulee kotia se on loisto tyyppi.
Joskus joudumme molemmat tunkemaan samaan aikaan syliin vaikkakin se pikkaisen ahdasta onkin, mut hän on niin ihana ja ottaa meidät molemmat, tuo nainen ei moiseen suostu, paitsi jos makaa sohvalla, saamme molemmat olla sen kanssa, jos me taas tahdomme. Olemme mielummin tuon isännän kanssa.

Joskus tuo nainen esitää musasukkaista kyllä me Danin kanssa tiedämme sen...on niin olevinaan, höh olis enemmän meidän kanssa niin kyl me tykättäis, mut kuulemma ei meitä tarvis tuollee hyysätä, miten niin ei tarvis? menhän olemme ihania..... :)


Tuo meitin Dani täytyyää vuosia sunnuntaina, sillä tulee 8vuotta täyteen, vanha ukko mutta mukava kaveri, siltä on kiva viedä suusta kaikki, sillä kaikkihan on minun mikä mahtuu mun suuhun.

Nellin eka juoksu

Näin se aika hurahti ja Nellillä oli eka juoksu. Miten se sekoittikaan meidän elämän ihan kokonaan, saatikka tuon toisen koiran.

Kun juoksu alkoi ei pahemmin löytynyt kiinnostusta Danilta, Nelli oli tosi hellyydenkipeä ja syliin piti päästä kokoajan. Piti rapsutaa ja rapsuttaa, oli loputonta kiehnäämistä. Kuva kertoo aika paljon. Lähellä haluaa olla hän ja tietenkin suussa jotakin.
No Danihan heräsi kun juoksua oli kulunut kotvan ja alkoi olla " tärppipäivät " siinä meni sit sekin koira sekasin ja yksi päivä eri kerroksissa olikin aikas kamalaa ( kuulemma ) itse olin töissä :)
Siis koirat oli pakko erottaa.....pojat joutui erotuomareiksi ja meteli oli aikamoinen, Dani oli alakerrassa ja aikaajoin suorastaan ulvoi. Nelli osasi olla hiljaa.
Koirat varmaan aatteli jotta hulluja nuo ihmiset kun ei tajua et jotakin muuta pitäisi tehdä jos he ei saa tehdä " sitä ". Yritys immeisillä oli kova ja yksi yö joutui pariskuntakin nukkumaan erillään, kun toinen koira oli ylhäällä ja toinen alhaalla. Sit noihin immeisiin vihdoin ja viimein iski viisaus ja he hankkivat Danille hoitopaikan. Näin koirat, varsinkin Dani sai rauhan, eikä tarvinnut täristä ja juosta kiimaisen nartun perässä ja kumminkin se homma kiellettiin. Kaikinpuolin  ratkaisu oli mainio.
No nyt Dani on haettu kotia kun toi kiima on hellittänyt. MUTTA Nelli huomasi et hänestä on tullut AKKA ja alisti Dania nylkyttämällä sitä. Tänä aamuna neiti oikein räksytti sille.
Nyt täytyy aatella jotta Dani-parka, olisi varmaan halunnut jäädä hoitopaikkaansa, siellä sai olla rauhassa.
No toivottavasti viikonloppuna tämän talon elo rauhottuu.

Dani ja Nelli

Nämä elukat niin rakkaat ja niin uskovaiset minulle, hah-haa.... siis tuolle miehelle ja minä niistä kirjoitan.
No olin alkuviikosta matkoilla ja kotiin palattua. Oi, riemu oli ylimmillään tai niin ainakin toivoin. Ari laski koirat ulos kun jäin tupakalle ja muutama iloinen hyppy ja ukon luo, hei haloo, minä olin kaksi yötä pois kotoa ja siinä se oli, saisinko vähän olla myrtsi.
Olin matkasta niin ryytynyt, että makasin sohvalla odottaen pientä hellittelyä, mut ei sekään. Ihan sain yksin maata ja kitistä. No pikkasen huijasin, oli Nelli mun selän takana hetken aikaa, mut siinä kävi sitten niin, et pelkäsin rusentavani sen ja asento oli sit mukava.
Olen oikeasti jämähtänyt aatoksen mikä on kun koirat vain kiinostuu tuosta miehestä. Vaikkakin osallistumme molemmat koirien hoitoon. Tosin kyllä Ari ulkoilee enemmän heidän kanssa, johtuen noista minun puujaloista. Onkohan tuossa miehessä jokin ominaistuoksu joka vetää noita elukoita sen luo ja kainaloon ja nukutaan niin somasti kaikki kolme ja minä hyvä jos mahdun sänkyyn.
Nukkumisesta tulikin mieleen, minä olen se joka viimeisenä kömpii nukkumaan, saan tehdä töitä päästäkseni omalle paikalle, Dani on valloittanut minun puolen sängystä ja on poikittain. Saan kiskoa peittoa, höpöttää, mut ei...koira liikahtaa sanoihin " ukko tuu tänne ". Joo on se kivaa kun se siirty mut miksi ei minun kehotuksesta.
Kun kiroilen ja korotan ääntä tuo vanhus ottaa ja menee piiloon siis liikkuu , neiti ei ymmärrä minun olevan vihainen, elikä ei pahemmin liiku. Nythän tämän asian ymmärtää niin, ettei nuo elukat liiku kun Ari on kotona, kuin hänen liikkuessa.
 Outoo on sekin seikka kun istun täs koneen ääressä on molemmat minun jaloissa siis huom MOLEMMAT, mikä tämän saa aikaan en tiedä, mutta toisaalta nautin, heh, ne on sittenkin minun kavereita. :)

Nelli mahdoton

Nellistä voisi kirjoittaa paljon ja vaikka mitä.

 Huvittavinta on iltatouhut, kun Nelli huomaa meidän menevän nukkumaan se suorastaan
 singahtaa sänkyyn. Ei oikein kerkiä itse vaaka-asentoon kun huidotaan tassuilla ja ääntelyt on aika moisia, välillä tuntuu et onko tuo kissa...No kun itse todellakin pääsee maate hän tunkee kaulaan ja antaa suukkoja ja huitoo tassuilla. Joskus mentävä paiton alle piiloon kun huidonta ei lopu ja pyöriminen on rasittavaa. Kuinka nuo voikaan olla noin erilaisia, meidän vanha herra, nythän on kyse koirasta ei tuosta niin rakkaaksi käyneestä miehstä. Herra asettuu sänkyyn, yleensä Arin jalkoihin, urahtaa ja on siinä, ei ole tietoa huitomisesta nyhjäämisestä saatika ääntelystä.
Nythän ne jotka tuntee meidät pitkältä ajalta voisi todeta " jaa-a, koirat on tullut isäntiinsä " vanha herra kuorssaa siinä missä mieskin :) Ja minäkö sitten nyhjään ja vikisen...heh!
En vosi noinkaan sanoa, niinkuin on aikaisemmin käynnyt toteen on koirat ihan tuon miehen perään ja sehän tässä ristiriitaista onkin, miksi tuo neiti nyhjää minussa kun menemme maate, eikä anna minun olla rauhassa.

 Haukotus, nukutaan jo!

Hyvää päivää.
Olen sairaslomalla ja näinollen aikaa kirjoitella mukavia.
Meillähä on koirien  rytmi aika poikkeava siis ajatellen normi koiraperhettä. Dani-vanhus on aina ollut aamu-uninen ja saattaa nukkua töhöttää melkein puoleen päivään jos perheellä on vapaapäivä. Arkena sen saa hokutella ulos ja jos toinen meistä jää sänkyyn niin ulos ei lähdetä. Muutoksia on tuo neiti tuonnut herran elämään senverran että niistäkin kannaattaa mainita, meillä syödään paremmin ja oksentelut on vähentyneet huomattavasti. Mustasukkaisuuttakaan ei ole enään havaittavissa ja nukutaankin jo lähekkäin.
Yksi asia mitä toivoin oli tuo haukkisen vähentyminen mutta toisin kävi, Dani haukkuu yhä edelleen ja kaikelle mikä on pelottavaa ja vierasta, olen sitä mieltä kun kerran pääsee haukkumisen makuun, haukkuu aina. Dani pentuna pelästy pimeellä ja sillä reissulla ollaan, kaikki on pelottavaa ja pitää haukkua. siihen ei auta nappulat tai muutkaan herkut.Minä kun ulkoilutan haukutaan vielä enemmän kun muitten kanssa, taitaa herra vahtia mua :) No Nelli-neiti ei hauku, eikä onneksi ole ottanut mallia Danilta. Neiti onkin muutenkin toista sorttia, syliin kokoajan ja tassuilla huitomista, eli rapsuttaa pitäisi kokoajan. Vieraat ei saa kunnolla kenkiä pois kun häiriköi huitomisellaan.
Ilopissat on melkein  loppuneet ja sisäsiistikin kohta on. Nellille ostin ulkopuvun kun lumi tarttuu karvoihin ja Nellissähän on villakoiraa, elikkä riehuminen tuolla ulkona on hyppimistä ja pomppimista joka suuntaan ja ilman nuttua ollaan niin lumikökköjä täynnä ja suihku on ihan kamala paikka.
Koirat muutes syö samaa aikaa mikä on helpotus ruokinnan kannalta, mutta sitäkin tapahtumaan pitää vahtia kun on kuivaruoan aika, sillä onhan papanat eri ikäisille, kun ei vahdi tai vahtiessakin koirat ovelasti vaihtavat kuppia, vatsat on kestäneet mutta alussa rupesi Dani lihomaan kun pääsi sen verran popsimaan penturuokaa.
No yölliset nukkumiset on sitten papan kainalossa tai jalkovälissä vaikka olen aina sanonut koirat ei kuulu sänkyyn niin sielä ne pötköttää tassut taivasta kohti. Nelli vielä tekee sen jos liikahtaa se luulee, " jee toi heräs " menen huitomaan jos vaikka rapsuttaisi, on aika rasittavaa kun tassut huitoo ja suukkoja on naama täys, peiton alle  piiloon täytyy mennä.

Nelli puoli vuotta

Dani ja Nelli

Tässä nämä ihanuudet!!!

Musta koira on americankokkeri ja ruskea on sekaroituinen. Koirat on iältään 8v. / 1v.
Alun alkaen olin itse ainoa joka koiraa melle halusi ja vinkui. No ensimmäisen koiran saavuttua kotia oli mieheni ihan myyty ja minä jäin toiseksi, siis niin ettei koira minusta niin innoissaan ollut ja minä tietysti petyin.

Toisen koiran tultua perheeseemme, olin ihan varma et nyt minulla on hellittävä karvapallo, no

hemmetti toisin kävi, taas koiran sydän meni toisaalle ja olin jo murtua kokonaa :). Olen jo maininnut että meidän pihalle tulee ensikesänä pikku possu jospa se olisi minun kaveri ja röhkisi innoissaan minun tullessa kotia tai  olisi surullinen sieltä lähtiessä.
Mieheni on hymyillyt ajatukselle jopa pikkuisen nauranutkin että toisin saattaa käydä, siis en ole possunkaan mielestä mukava, niin vai?
No loppujen lopuksi olen iloinen kun mieheni on hyväksynyt koirat vaikkakin oli aluksi ajatusta vastaan. Jenkkipoika on vienyt sen sydämmen kokonaan ja ehkä tuo Nelli-neitikin.
Dani alkaa olla jo vanhus mutta virtaa riittä yhtä paljon kun tuolla pennulla ja on se ottanut tuon neidin hyvin vastaan vaikkakin on saanut monta vuotta olla perheemme kunkku. Nyt elämme jänniä aikoja kun tuo herrahan ei ole leikattu ja vielä vähemmän tuo neiti ja ensimmäistä juoksusta on ollut merkkejä, tämähän on vain meidän omaa syytä kun emme ole saaneet asiaa hoidetuksi. Vahtiminen on ollut kova, mutta väkisinkin on tullut päivisin aikoja jolloin kukaan ei ole vahtimassa. Joo toiseen huoneeseen vaan, mut sekin on kokeiltu ja ulinat on kovat.... No jos näin pääsee käymään se on voi,voi.  No ompas sit paljon kirjotettavaa. Tässä tämä ensimmäin stoori.