Huvittavinta on iltatouhut, kun Nelli huomaa meidän menevän nukkumaan se suorastaan
singahtaa sänkyyn. Ei oikein kerkiä itse vaaka-asentoon kun huidotaan tassuilla ja ääntelyt on aika moisia, välillä tuntuu et onko tuo kissa...No kun itse todellakin pääsee maate hän tunkee kaulaan ja antaa suukkoja ja huitoo tassuilla. Joskus mentävä paiton alle piiloon kun huidonta ei lopu ja pyöriminen on rasittavaa. Kuinka nuo voikaan olla noin erilaisia, meidän vanha herra, nythän on kyse koirasta ei tuosta niin rakkaaksi käyneestä miehstä. Herra asettuu sänkyyn, yleensä Arin jalkoihin, urahtaa ja on siinä, ei ole tietoa huitomisesta nyhjäämisestä saatika ääntelystä.
Nythän ne jotka tuntee meidät pitkältä ajalta voisi todeta " jaa-a, koirat on tullut isäntiinsä " vanha herra kuorssaa siinä missä mieskin :) Ja minäkö sitten nyhjään ja vikisen...heh!
En vosi noinkaan sanoa, niinkuin on aikaisemmin käynnyt toteen on koirat ihan tuon miehen perään ja sehän tässä ristiriitaista onkin, miksi tuo neiti nyhjää minussa kun menemme maate, eikä anna minun olla rauhassa.
 |
| Haukotus, nukutaan jo! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti