Dani ja Nelli

Tässä nämä ihanuudet!!!

Musta koira on americankokkeri ja ruskea on sekaroituinen. Koirat on iältään 8v. / 1v.
Alun alkaen olin itse ainoa joka koiraa melle halusi ja vinkui. No ensimmäisen koiran saavuttua kotia oli mieheni ihan myyty ja minä jäin toiseksi, siis niin ettei koira minusta niin innoissaan ollut ja minä tietysti petyin.

Toisen koiran tultua perheeseemme, olin ihan varma et nyt minulla on hellittävä karvapallo, no

hemmetti toisin kävi, taas koiran sydän meni toisaalle ja olin jo murtua kokonaa :). Olen jo maininnut että meidän pihalle tulee ensikesänä pikku possu jospa se olisi minun kaveri ja röhkisi innoissaan minun tullessa kotia tai  olisi surullinen sieltä lähtiessä.
Mieheni on hymyillyt ajatukselle jopa pikkuisen nauranutkin että toisin saattaa käydä, siis en ole possunkaan mielestä mukava, niin vai?
No loppujen lopuksi olen iloinen kun mieheni on hyväksynyt koirat vaikkakin oli aluksi ajatusta vastaan. Jenkkipoika on vienyt sen sydämmen kokonaan ja ehkä tuo Nelli-neitikin.
Dani alkaa olla jo vanhus mutta virtaa riittä yhtä paljon kun tuolla pennulla ja on se ottanut tuon neidin hyvin vastaan vaikkakin on saanut monta vuotta olla perheemme kunkku. Nyt elämme jänniä aikoja kun tuo herrahan ei ole leikattu ja vielä vähemmän tuo neiti ja ensimmäistä juoksusta on ollut merkkejä, tämähän on vain meidän omaa syytä kun emme ole saaneet asiaa hoidetuksi. Vahtiminen on ollut kova, mutta väkisinkin on tullut päivisin aikoja jolloin kukaan ei ole vahtimassa. Joo toiseen huoneeseen vaan, mut sekin on kokeiltu ja ulinat on kovat.... No jos näin pääsee käymään se on voi,voi.  No ompas sit paljon kirjotettavaa. Tässä tämä ensimmäin stoori.