Onhan toki aikaakin viime kirjoituksesta, hyi minua.
Kesä on tullut ja Nellikin on vuoden, se että Nelli on vuoden ikäinen ei ole sen tahtia hidastanut.
Yhtä kovaa mennään, ellei kovempaa.
Mikään siis ei ole muuttunut, lomaa odottelen ja aurinkoa joka onkin ollut tänä kesänä kovin
piilossa ja viileääkin ollut.
Nelli on vieläkin aamu-suukottaja kun kello pärähtää soimaan, silloin herää Nelli ja suukkomeri
on valmis, uskomatonta kuinka koira voi noin paljon suukottaa, olisihan se joskus mukava herät vaikka ihmisen suukkoihin, mutta nyt täytyy ottaa huomioon seikka joka estää tämän, mieheni nukku
maski naamalla, maskilla tarkoitan sitä joka estää kuorssaamisen ja henggityskatkot.
Eli on tyytymine tähän...
Dani-vanhus ei tassuakaan liikauta ennenkuin on immeiset poistuneen punkasta ja silloinkin on
ilme " onko pakko ".
Meillähän on koirat kesällä pihalla pitkin päivää, karkuun ei ole singgahettu, vaikkakin osa pihasta
on aitaamatta ja porttia ei ole.
Danilla vaan on paha tapa vahtia ja räkyttää ohikulkeville, tosin onneksi se ei näe kaikkia kun
orapihlaja-aita on niin tiheä ja korkea.
Olen aikaisemmissa kirjoituksissa kitissy kun koirat ei huomio minua, nyt on jatakin tapahtunut
sillä ne on minun jaloissa kun olen koneella, vaikka mieheni olisi kotona, :)
No olenko tyytyväinen, no en tietenkään. Enhän voi heilutella jalkoja jotka on joskus levottamat ja hurtat on tiellä.
Niin olenhan nainen ja aina on kitisemistä.
Terkuin Impi :)
