Hyvää päivää.
Olen sairaslomalla ja näinollen aikaa kirjoitella mukavia.
Meillähä on koirien  rytmi aika poikkeava siis ajatellen normi koiraperhettä. Dani-vanhus on aina ollut aamu-uninen ja saattaa nukkua töhöttää melkein puoleen päivään jos perheellä on vapaapäivä. Arkena sen saa hokutella ulos ja jos toinen meistä jää sänkyyn niin ulos ei lähdetä. Muutoksia on tuo neiti tuonnut herran elämään senverran että niistäkin kannaattaa mainita, meillä syödään paremmin ja oksentelut on vähentyneet huomattavasti. Mustasukkaisuuttakaan ei ole enään havaittavissa ja nukutaankin jo lähekkäin.
Yksi asia mitä toivoin oli tuo haukkisen vähentyminen mutta toisin kävi, Dani haukkuu yhä edelleen ja kaikelle mikä on pelottavaa ja vierasta, olen sitä mieltä kun kerran pääsee haukkumisen makuun, haukkuu aina. Dani pentuna pelästy pimeellä ja sillä reissulla ollaan, kaikki on pelottavaa ja pitää haukkua. siihen ei auta nappulat tai muutkaan herkut.Minä kun ulkoilutan haukutaan vielä enemmän kun muitten kanssa, taitaa herra vahtia mua :) No Nelli-neiti ei hauku, eikä onneksi ole ottanut mallia Danilta. Neiti onkin muutenkin toista sorttia, syliin kokoajan ja tassuilla huitomista, eli rapsuttaa pitäisi kokoajan. Vieraat ei saa kunnolla kenkiä pois kun häiriköi huitomisellaan.
Ilopissat on melkein  loppuneet ja sisäsiistikin kohta on. Nellille ostin ulkopuvun kun lumi tarttuu karvoihin ja Nellissähän on villakoiraa, elikkä riehuminen tuolla ulkona on hyppimistä ja pomppimista joka suuntaan ja ilman nuttua ollaan niin lumikökköjä täynnä ja suihku on ihan kamala paikka.
Koirat muutes syö samaa aikaa mikä on helpotus ruokinnan kannalta, mutta sitäkin tapahtumaan pitää vahtia kun on kuivaruoan aika, sillä onhan papanat eri ikäisille, kun ei vahdi tai vahtiessakin koirat ovelasti vaihtavat kuppia, vatsat on kestäneet mutta alussa rupesi Dani lihomaan kun pääsi sen verran popsimaan penturuokaa.
No yölliset nukkumiset on sitten papan kainalossa tai jalkovälissä vaikka olen aina sanonut koirat ei kuulu sänkyyn niin sielä ne pötköttää tassut taivasta kohti. Nelli vielä tekee sen jos liikahtaa se luulee, " jee toi heräs " menen huitomaan jos vaikka rapsuttaisi, on aika rasittavaa kun tassut huitoo ja suukkoja on naama täys, peiton alle  piiloon täytyy mennä.

Nelli puoli vuotta

Dani ja Nelli

Tässä nämä ihanuudet!!!

Musta koira on americankokkeri ja ruskea on sekaroituinen. Koirat on iältään 8v. / 1v.
Alun alkaen olin itse ainoa joka koiraa melle halusi ja vinkui. No ensimmäisen koiran saavuttua kotia oli mieheni ihan myyty ja minä jäin toiseksi, siis niin ettei koira minusta niin innoissaan ollut ja minä tietysti petyin.

Toisen koiran tultua perheeseemme, olin ihan varma et nyt minulla on hellittävä karvapallo, no

hemmetti toisin kävi, taas koiran sydän meni toisaalle ja olin jo murtua kokonaa :). Olen jo maininnut että meidän pihalle tulee ensikesänä pikku possu jospa se olisi minun kaveri ja röhkisi innoissaan minun tullessa kotia tai  olisi surullinen sieltä lähtiessä.
Mieheni on hymyillyt ajatukselle jopa pikkuisen nauranutkin että toisin saattaa käydä, siis en ole possunkaan mielestä mukava, niin vai?
No loppujen lopuksi olen iloinen kun mieheni on hyväksynyt koirat vaikkakin oli aluksi ajatusta vastaan. Jenkkipoika on vienyt sen sydämmen kokonaan ja ehkä tuo Nelli-neitikin.
Dani alkaa olla jo vanhus mutta virtaa riittä yhtä paljon kun tuolla pennulla ja on se ottanut tuon neidin hyvin vastaan vaikkakin on saanut monta vuotta olla perheemme kunkku. Nyt elämme jänniä aikoja kun tuo herrahan ei ole leikattu ja vielä vähemmän tuo neiti ja ensimmäistä juoksusta on ollut merkkejä, tämähän on vain meidän omaa syytä kun emme ole saaneet asiaa hoidetuksi. Vahtiminen on ollut kova, mutta väkisinkin on tullut päivisin aikoja jolloin kukaan ei ole vahtimassa. Joo toiseen huoneeseen vaan, mut sekin on kokeiltu ja ulinat on kovat.... No jos näin pääsee käymään se on voi,voi.  No ompas sit paljon kirjotettavaa. Tässä tämä ensimmäin stoori.